Keitaantuvalla

Takapihan komeat jättihaavat saivat kyytiä, kiitos paikallisen asiansa osaavan metsurin!  Kevättalvi kuluikin sitten pöllejä raahatessa ja risuja kerätessä.. Haavat olivat jo aiemman mökin isännän toimesta aikanaan kaulattu, mutta niin vaan haavat tekivät kevät kevään perään lehtiä, saapi siis nähdä, kuinka paljon juuristo puskee ylös pikkutaimea puiden kaadon jälkeen. Yhtään uutta vuotta emme enää malttaneet odotella juuriston rauhoittumista, vaan aika oli jo saada takapihalle jotain muutakin kuin vaan haapojen havinaa.    Näkymä terassilta lumien sulaessa Kun pöllit olivat raahattu sivuun niin keksimme tapamme mukaan lennosta uuden puhdetyön.  Joskus mieleen oli jäänyt jossain nähty risuaita, jota aloimme väsäämään samoin tein. Risut upposi aitaan helposti ja meidän mielestä aita sopi kyllä pihapiiriin, ja ennenkaikkea, yksi (risu)ongelma oli pois päiväjärjestyksestä.  Tämän jälkeen ja siinä välissä klapikoneen kirskunan tauottua tuttu metsuri tuli taas paikalle jyrsimään  kannot. Si

 Mökkiprojektimme tähtäsi heti alkuunsa vuokratoimintaan. Tupa oli saanut uudet pinnat ja uudet varusteet. Pihapiirissä hiljaisuus ja rauha ihmetytti. Sitä olin  hakenut tuntureilta ja erämaista, nyt sitä samaa pysähtymistä ja mielenrauhaa löytyikin omalta mökiltä, läheltä kaupunkia. Ihmeellistä.  Siinäpä se on, sitä tahdomme tarjota. Puhdetöitä, veden kantoa, puiden kantamista, pilkkeiden pilkkomista, tulien tekoa, pesuveden lämmitystä padassa, pysähtymistä. Tärkeimpien asioiden esille tuomista ja mitä ne ovatkaan? Niitä on monesti pohdiskellut saunan kiuasta sytytellessä. Tai niemenkärjessä istuskellessa vain vesilintujen ääniä kuunnellessa.  Toisaalta sitä, että perillä odottaa rauhoittava pihapiiri ja luonnonrauha, kaunis ja viihtyisä, siisti mökki. Pehmeät peitot ja tyynyt. Pidetään se mikä luvataan, ollaan rehellisiä, kerrotaan juuri esille tulleet mahdolliset puutteet, ollaan sydämellisesti vieraanvaraisia.  Ja aivan ihania kirjoituksia olemme saaneet lukea Keitaantuvan vieraski

Kesän kääntyessä syksyyn muutamia vuosia sitten mökkikuume valtasi, varsinkin minut, lopullisesti. Vesijärven rannalta se löytyi, aivan ihanan hiekkaisen poukaman rannalta.  Mökki itsessään kaipasi maalia pintaan ja uutta ilmettä sisällä, monet joulukuiset päivät porukalla ahkeroitiin ja lopulta ennen tummansävyinen mökki oli raikastunut vaaleilla sävyillä.  Kevään tullessa tummanruskeat ulkohirret alkoivat yhä enemmän pistää silmään. Mielessä kävi yhä uudelleen pieni punainen mökki, joka näkyisi kutsuvana järven rannalla.   Lopulta löysimme itsemme punaisten maalipurkkien viereltä ja kun nälkä kasvaa syödessä, vanha kuistikoppi sai kyytiä Massikalla ja lisäpuhteiksi suunnittelimme pitkälle sivulle terassia.  Massikka tositoimissa, kuistikoppi nykäistiin pois  Kuisti pois, mitäs nyt tehtäisiin?   Punainen tupa ja terassin pohjaa Lopulta mökki oli juuri sitä, mitä mielessä oli vilahdellut. Ensimmäinen mökkikesä oli juurikin sitä työleiriä, mistä mökistä haaveilevia varoitellaan. Maalaus