Savottahommista trampan pystytykseen

Takapihan komeat jättihaavat saivat kyytiä, kiitos paikallisen asiansa osaavan metsurin!  Kevättalvi kuluikin sitten pöllejä raahatessa ja risuja kerätessä.. Haavat olivat jo aiemman mökin isännän toimesta aikanaan kaulattu, mutta niin vaan haavat tekivät kevät kevään perään lehtiä, saapi siis nähdä, kuinka paljon juuristo puskee ylös pikkutaimea puiden kaadon jälkeen. Yhtään uutta vuotta emme enää malttaneet odotella juuriston rauhoittumista, vaan aika oli jo saada takapihalle jotain muutakin kuin vaan haapojen havinaa.

  

Näkymä terassilta lumien sulaessa

Kun pöllit olivat raahattu sivuun niin keksimme tapamme mukaan lennosta uuden puhdetyön.  Joskus mieleen oli jäänyt jossain nähty risuaita, jota aloimme väsäämään samoin tein. Risut upposi aitaan helposti ja meidän mielestä aita sopi kyllä pihapiiriin, ja ennenkaikkea, yksi (risu)ongelma oli pois päiväjärjestyksestä. 

Tämän jälkeen ja siinä välissä klapikoneen kirskunan tauottua tuttu metsuri tuli taas paikalle jyrsimään  kannot. Siinä sitä oli ihmettelemistä kun etäohjattu jyrsijä möyrysi  pihalla. Vielä kun sai pois kantojen ja juurten sälät, pääsimme viimein nurmikon perustukseen. 

Aika urakka takana, kun toki muutkin kevättyöt polttopuiden tekoineen siinä mukana, mutta viimein (tällä erää) tuli valmiiksi takapihan lasten leikkipaikka. Se onkin ollut jo kovassa käytössä pitkin kesää! 

Tässä vielä joku kuukausi sitten nousi haapaa, muistoksi jätettiin pari isomman haavan kantoa. Niihin voisikin laittaa vaikka koristeeksi kesäkukkapadan. Vai mitä?