Ennen ja nyt

Kesän kääntyessä syksyyn muutamia vuosia sitten mökkikuume valtasi, varsinkin minut, lopullisesti. Vesijärven rannalta se löytyi, aivan ihanan hiekkaisen poukaman rannalta. 

Mökki itsessään kaipasi maalia pintaan ja uutta ilmettä sisällä, monet joulukuiset päivät porukalla ahkeroitiin ja lopulta ennen tummansävyinen mökki oli raikastunut vaaleilla sävyillä. 

Kevään tullessa tummanruskeat ulkohirret alkoivat yhä enemmän pistää silmään. Mielessä kävi yhä uudelleen pieni punainen mökki, joka näkyisi kutsuvana järven rannalla. 

 Lopulta löysimme itsemme punaisten maalipurkkien viereltä ja kun nälkä kasvaa syödessä, vanha kuistikoppi sai kyytiä Massikalla ja lisäpuhteiksi suunnittelimme pitkälle sivulle terassia. 

Massikka tositoimissa, kuistikoppi nykäistiin pois 

Kuisti pois, mitäs nyt tehtäisiin?

 

Punainen tupa ja terassin pohjaa

Lopulta mökki oli juuri sitä, mitä mielessä oli vilahdellut. Ensimmäinen mökkikesä oli juurikin sitä työleiriä, mistä mökistä haaveilevia varoitellaan. Maalausta, kierrepaalujen vääntöä, nurmikon perustamista, kastelua ja taas uudelleen kylvöä, puusavottaa.. kuitenkin lisänä vesilintujen huutoa iltasella, auringonlaskuja, hiljaisuutta, rauhaa. 

Ja nyt